Army-mekko valmis, voi mikä ilo siitä syntyikään ;)

Täsä tää nyt olisi. =) Ja hieno siitä tuli, juuri sellainen kuin mielessäni sen ajattelin. Mallin peruskaavat ovat suuresta käsityölehdestä, ja koristeet, taskut ym on ihan omaa tekoa. Kyllä tuli eilen illalla voittajafiilis, kun sain tään valmiiksi, vaikka selkä ja kädet huusi hoosiannaa ja muutaman kerran ajttelin jättää loput tälle päivääle, mutta en sitten millään malttanut lopettaa. Tänään olo onkin kuin jyrän alle jääneellä, mutta mieli on korkealla siitä elämän pienestä ilosta, nimeltään käsillä tekemisen ilo =).

Nyt jatkan suunnittelutyötä uusien projektien suhteen, katsotaan, milloin kunto kestää aloittaa seuraavan homman. Suunnittelukin on jo mulle niin iloinen asia, että olen melkein haljeta siitä innosta joka mussa on herännyt taas. Yritän antaa huutia särylle tai ainákin päästä sen herraksi.

Selasin aamulla läpi jo vähän mun kangasvarastoa ja siellä oli vielä kahta erilaista maastokangasta, ihania kukkakankaita, söpöjä värillisiä kankaita joissa on hauskoja kuvia. Aion niistä alkaa tänään suunnittelemaan seuraavia. =) Ja selaan ne tuhannet käsityölehdet ja muut kaavat läpi jälleen kerran etsien jokaiselle kankaalle oman näköisensä mallin.

Sitten olis tarkotus saada tänne kuvia mun vanhemmista tekeleistä, kun vaan saan aikaseksi laittaa niitä. =)

Mekko tekeillä. =)

Heippa. Eilen aloitin tekemään pikkuhiljaa Army-tyylistä fiftarimekkoa. Leikkaaminen oli hankalaa kun koira päätti pistää ranttaliksi kesken homman, no vaihdoin huonetta ja sain homman tehtyä. Aloitin illalla myös jo hiukan ompelemaan sitä ja jatksn taas kun voimat antaa myöten. Joka paikka on kipeä, etenkin olkavarret, polvet ja alaselkä. ompeleminen sai tutun päänsäryn aikaan, mutta ajatus mekosta valmiina kuljettaa mua eteenpäin. Se on niin iso asia, jos saan nyt jotakin käsillä tehtyä.
Olen lähdössä tänään ystävän kanssa naapurikaupungin kesätapahtumaan, saa nähdä löytyiskö sieltä jotakin kivaa ostettavaa. vetoketju pitäs jostakin löytää tuohon mekkoon, kun kaapissa ei ole siihen oikeín sopivaa. löysin kaapinkätköistä eilen ihania nappeja ja mietin mitkä niistä sopisi mekon tyyliin parhaiten. Ja sitte laitan siihen tähtiniittejä ja kaikkea hienoa. Ihanaa suunnitella ja ihanaa saada jotain valmista ja näkyvää särystä ja puutumisesta huolimatta. Tuntuu että elämä alkaa olla jotakuinkin siedettävää, kun saa palan minua takaisin. ison palan =)

Elämä mullistunut ja mutkistunut, mutta pikkuhiljaa kiivetään ylöspäin =)

Heippa jälleen. teen paluun tänne hitaasti pitkän tauon jälkeen. Mulla tosiaan nuo käsien ja selän ja vähän muutkin kropan säryt ovat rajoittaneet käsitöiden tekoa. Hautasin bloginkin mukanani, kun harmitti, kun ei saanut mitään tehtyä. Elämä on ollut viimeisen vajaan vuoden yhtä särkyä, puutumista ja lääkärissä juoksentelua. =( Mutta nyt on tutkittu asiaa niin pitkälle, että oli helpottavaa kuulla, ettei mulla ole ainakaan mitään henkeä uhkaavaa sairautta. Mua on kuvattu päästä varpaisiin asti ja otettu verta kokeisiin enemmän kuin koko aiemman ikäni aikana. Lääkityksiä on muunneltu ja ne on tehneet olon milloin kurjemmaksi ja milloin auttaneet vain johonkin. olen ollut viime vuoden lopulta sairaslomalla työstäni ja myös monenlaista hoitoa on kokeiltu. Seuraavaksi on luvassa reumatologille meno elokkuussa ja siellä tutkitaan josko sairauteni nimi olisi fibromyalgia, ainkin monet merkit viittavat tällä hetkellä siihen suuntaan.
Alkuvuodesta lääkäri alkoi kiinnittää huomiota myös mielialaan ja testien perusteella sain diagnoosiksi myös keskivaikean masennuksen, lääkkeillä olen päässyt jo huomattavasti parempaan mielentilaan. Ja olen käynyt myös juttelemassa tunnoistani psykologilla, joka on osoittautunut mulle aivan uskomattoman tärkeäksi avuksi. Siellä olen kokenut niin monta heräämistä siihen, että mun pitää vaan elää, särystä ja sairaudesta huolimatta. En voi haudata itseäni neljän seinän sisään ja heittää kaikkea sitä menemään mikä on mulle tärkeää. Pienin askelin olen nyt musiikin ja piirtämisen avulla saanut luovuuttani taas heräämään ja suunnitellut olen jo monia käsityöjuttuja. Eilen kivuistani huolimatta kaivoin esille muutaman kangaspakan ja mallilehdet. Aloin suunnitella mekkoa nyt ihan tosi tarkoituksella. Teen sen pienin askelin, mutta sitä enemmän saan siitä hyvää mieltä, kun saan sen valmiiksi. Ja on ainakin jotain tekemistä, kun täällä kotona kärsin. Eilen sain koottua yhdet netistä tulostetut kaavat teipillä arkiksi ja voi sitä tunnetta, minkä se jo mussa herätti. =) Ja tänä aamuna leikkasin kaavat irti arkista...taas edistystä, vaikka käsiin sattuukin ja selkä kertoo että se on olemassa tuolla jossain ;)
On vaan niin ihanaa tuntea, että yksi rakkaimmista asioista ei sittenkään ehkä katos iäksi. Ja kiitos tämän blogin jatkumisesta kuuluu ystävälleni. =) <3 p="">T. Jenna