Elämä mullistunut ja mutkistunut, mutta pikkuhiljaa kiivetään ylöspäin =)

Heippa jälleen. teen paluun tänne hitaasti pitkän tauon jälkeen. Mulla tosiaan nuo käsien ja selän ja vähän muutkin kropan säryt ovat rajoittaneet käsitöiden tekoa. Hautasin bloginkin mukanani, kun harmitti, kun ei saanut mitään tehtyä. Elämä on ollut viimeisen vajaan vuoden yhtä särkyä, puutumista ja lääkärissä juoksentelua. =( Mutta nyt on tutkittu asiaa niin pitkälle, että oli helpottavaa kuulla, ettei mulla ole ainakaan mitään henkeä uhkaavaa sairautta. Mua on kuvattu päästä varpaisiin asti ja otettu verta kokeisiin enemmän kuin koko aiemman ikäni aikana. Lääkityksiä on muunneltu ja ne on tehneet olon milloin kurjemmaksi ja milloin auttaneet vain johonkin. olen ollut viime vuoden lopulta sairaslomalla työstäni ja myös monenlaista hoitoa on kokeiltu. Seuraavaksi on luvassa reumatologille meno elokkuussa ja siellä tutkitaan josko sairauteni nimi olisi fibromyalgia, ainkin monet merkit viittavat tällä hetkellä siihen suuntaan.
Alkuvuodesta lääkäri alkoi kiinnittää huomiota myös mielialaan ja testien perusteella sain diagnoosiksi myös keskivaikean masennuksen, lääkkeillä olen päässyt jo huomattavasti parempaan mielentilaan. Ja olen käynyt myös juttelemassa tunnoistani psykologilla, joka on osoittautunut mulle aivan uskomattoman tärkeäksi avuksi. Siellä olen kokenut niin monta heräämistä siihen, että mun pitää vaan elää, särystä ja sairaudesta huolimatta. En voi haudata itseäni neljän seinän sisään ja heittää kaikkea sitä menemään mikä on mulle tärkeää. Pienin askelin olen nyt musiikin ja piirtämisen avulla saanut luovuuttani taas heräämään ja suunnitellut olen jo monia käsityöjuttuja. Eilen kivuistani huolimatta kaivoin esille muutaman kangaspakan ja mallilehdet. Aloin suunnitella mekkoa nyt ihan tosi tarkoituksella. Teen sen pienin askelin, mutta sitä enemmän saan siitä hyvää mieltä, kun saan sen valmiiksi. Ja on ainakin jotain tekemistä, kun täällä kotona kärsin. Eilen sain koottua yhdet netistä tulostetut kaavat teipillä arkiksi ja voi sitä tunnetta, minkä se jo mussa herätti. =) Ja tänä aamuna leikkasin kaavat irti arkista...taas edistystä, vaikka käsiin sattuukin ja selkä kertoo että se on olemassa tuolla jossain ;)
On vaan niin ihanaa tuntea, että yksi rakkaimmista asioista ei sittenkään ehkä katos iäksi. Ja kiitos tämän blogin jatkumisesta kuuluu ystävälleni. =) <3 p="">T. Jenna