Askartelijan syysretki lähimaastoon

Lähdimme iltapäivällä Alma-koiran kanssa kävelemään viereiselle pellolle ja tulimme metsän kautta takaisin kotiin. Sain vältettyä pitkät päikkärit. Palasin töihin pari viikkoa sitten ja teen neljää tuntia. Raskasta se on, ei voi muuta sanoa, mutta toisaalta niin ihanaa päästä takaisin.

Retkellämme ihailimme kauniita syksyisiä maisemia, sekä keräsimme luonnonmateriaaleja talven askareisiin, sekä pihalle kukkalaatikoihin hiukan täytettä. Tässä vinkkiä, mitä kaikkea askartelija voikaan luonnosta löytää. =)

Kauniita kiviä löytyy, kun luo välillä katseen maahan.

 

Heiniä löytyy montaa sorttia.

Ihanaa kävellä puidulla viljapellolla syys-ilman kipristellessä kasvoilla.

Pellon reunasta löysin muutaman viljantähkäm, jotka eivät olleet päätyneet puimuriin, poimin muutaman kassiini.

Kaunista =)

Kaunis kuva vanhan navetan? raunioista.

Almakin teki tutkimuksia, paineli edellä kovaa vauhtia.

Tulisit jo... meinaa Alma.

jättäisit ne risut ja männynkävyt jo...

Kaisloja keräsin myös muutaman mukaani..

Almakin löysi jotain kivaa...

kaunista <3 p="">

puolukan varpuja tarttui matkaan...

Sammaleitakin tuli hiukan mukaan

Katajan oksa maasta päätyi kassiin.

ja lisää sammalta löytyi

Myös muutamat mustikanvarvut piti ottaa...

Jäkälääkin vähän

Sitten löytyi pieni kelottunut oksan pätkä, jossa oli jäkälää, se oli niin symppis, että otin mukaan.

Vähän käpyjäkin...männyn ja kuusen...

Tämmenterhon kuppeja omalta pihalta...

Jeee, kotona jälleen. =)

Sitten oliskin nää kukkaruukkujen asetelmat, joihin käytin matkan antimia. Loput säästän talven askarteluihin. Joulukuussa tehdään taas joulukalenteri, johon kannattaa ainakin jotakin luonnonmateriaalia varata, jos kiinnostaapi tehdä mun mukana. Kalenteriin tulee myös hiukan leivontaa ja namien tekoa joihinkin päiviin. Laitan tässä jossakin vaiheessa taas vähän viitteitä, mitä kaikkea tarvittaisiin luukkujen juttuihin.

Mutta eipä muuta, hyvää syksyä.

Vähän kaikkee sekalaista

killutin sormuksia

muutamat riipukset

tämä on aikaa sitten mun maalaama taulu, kuva on maalattu valokuvasta, jonka olen ottanut Lapinmatkalla vuonna 2001, Paikka oli muistaakseni Kangasniemi, eli lähinnä Keski-Suomea.

Ja sitten kukkataulu...

kuollut varis

Lepakko

pikku lohikäärme

Prinsessakakkukorviksia

kermakakkukorviksia

parit pinnit.

 

 

Mitäs muuta mulle, joka päivä olen yrittänyt nyt jotain tehdä, vaikka käsissä särkyjä onkin. Elämä tuntuu olevan jo huomattavasti paremmalla tolalla. Lokakuussa palaan töihin tekemään 4 tuntia päivässä työkokeiluna. Ensi viikolla lähden Yli-Härmään kuntoutukseen koko viikoksi, sopeutumaan fibromyalgiaan. Perjantaina olisi luvassa myös sellainen suuri askel, että lähden serkun kanssa laivareissulle, saapa nähdä jaksaako tää mamma siellä paljookaan mennä, mutta yritetään ainakin. Eli menemistä on tiedossa, vaikka millä mitalla. Sitten taitaa tullakin pieni tauko, etten taas kerkiä tekemään mitään käsitöitä, mutta onhan se ihan hyvä välillä pitääkin pientä lomaa, niin jaksaa taas kiinnostua uusista käsitöistä.

Taitokansio on nyt jossakin arvioitavana, saapa nähdä kuuluuko siitä milloin, tai kuuluuko ylipäätään mitään. Takaisin se kaiketi kuitenkin mulle lähetetään.

Mulla oli aamulla työkaveri kyläilemässä vauvansa kanssa ja illalla olin niin reipas, että käytiin koiran kanssa lenkillä. Aika tuskaa tuo lenkkeily on, kun sattuu, mutta hammastapurren yritän, koska pidemmänpäälle sen kai pitäisi jossain vaiheessa alkaa jopa helpottaa oloa.

Syksy on kyllä saanut kipuilun taas välillä sietämättömäksi, mutta kun vaan sitkeästi teen, enkä anna kivulle valtaa, niin tehdessä kipukin hetkeksi unohtuu.

tänään illalla aion vielä värkkäillä hiukan lävistyskoruja, sekä piirtää, piirtäminen on jäänyt niin vähälle viimeaikoina, että pitää taas jatkaa, ettei taidot ruostu.

Mutta eipä mulla muuta, lisäillään ja kuullaan taas, kun saan laitettua tänne jotain. =)

Välähdyksiä taitokansiosta

Tässä viimein pikku näytteitä valmisteilla olevasta taitokansiostani. Muuten se alkaa olla valmis, mutta muutama pikku viilaus vielä puuttuu. Kanteen tein kierrätyskukkia tilkkuperhosen kaveriksi, kaikki kukat tehty eri materiaaleista. Noh, kai tää ny sit kelpaa....
Sitten oon taas koruja tehnyt, minkä kivulta oon jaksanut ja pystynyt. Edellispäivä aloitin jopa sukan kutomista pikkuhiljaa, sain niin hyviä neuvoja muilta raihnaisilta neulomiseen. Käskettiin vaihtaa puikot kokonaan bambupuikkohin ja mielellään isommissa neuleissa pyöröpuikkohin. Ja sitten laittaa tyynyt kainaloihin, niin ei rasita niskaa niin paljon. =) Näillä mennään  nyt =)
Eilen sain lopullisen diagnoosin fibromyalgiasta, pahalta se tuntuu, mutta kai se on uskottava kun sanotaan että tän kanssa pitää nyt vaan oppia elämään... 28 vee ja on kun joku perhanan raihna. Ja aikast monta vuotta ainakin toivottavasti täällä vielä keikutaan, joten kyllä tässä sopeutumista joutuu harjottelee vielä pitkään. Mutta nyt mun tuskien aiheuttajalla on sentään nimi, joten tiedän mitä vastaan tässä taistellaan. Tänään päätin, että mä aion ottaa siitä niskalenkin ja en enää anna sen viedä mua kuin pässiä narussa, vaan siitä tulee osa mua, mutta isännäksi se ei saa päästä! ;) Sisua perkele!